Meidän elämä menee eteenpäin kuten ennenkin, eli renkaiden varassa. Poika on pyörätuolissa, eikä uskalla edes ajatella kyynärsauvoilla kävelemistä. Kipsinpoistosta on yli kuukausi ja me ollaan jumpattu ohjeiden mukaan. Poika istuu jumppapallon päällä kun katsoo telkkaria tai pelaa Xboxilla ja siitä on ollut hyötyä jalan lihasvoiman palauttamisessa. Jumppapallo on tuettu niin, ettei se voi lähteä pyörimään alta pois. Kaikki kaatumisriskit on minimoitu.
Fyssari mittaili jalan liikeratoja, ja ne on pysyneet samoina tai parantuneet edellisestä mittauksesta. Eli ihan hyvältä näyttää. Poika on edelleen pyörätuolissa ja kyynärsauvoja ja jalalle varaamista katsotaan vasta sitten, kun jalasta on otettu uudet rtg-kuvat, ja ortopedi on ehtinyt katsoa ne. Odotan jännityksellä seuraavaa lääkäriaikaa (joka on kahden viikon kuluttua), koska on kiinnostavaa tietää millaiseen hoitolinjaan ortopedit on meidän kohdalla päätyneet.
Viimeksi olin hyvin hämmentynyt siitä, että yksi ortopedi sanoi pojan olevan pyörätuolissa vähintään pitkälle kevääseen, eikä jalalle saisi varata lainkaan painoa ja kipsinpoistossa toinen ortopedi oli sitä mieltä, että poika kävelee omin jaloin parin kuukauden kuluttua kipsinpoistosta. Toisaalta se omilla jaloilla kävely kuulostaa hyvältä ja toisaalta se vähän pelottaa - entä jos on liian aikaista, ja luun pää menee lyttyyn taas?
Mietin sitä asiaa joskus toiste, nyt keskityn tähän aurinkoiseen iltapäivään ja huomiseen, Linnanmäellä on Iik Week, ja ollaan menossa kurkkimaan kummajaisia Lintsille ja Merimaailmaan myös.
Pissapullo - käytössä edelleen. Poika pääsee kyllä vessaan, mutta se on niin ison työn takana, etten edelleenkään viitsi kiusata lasta joka pissan takia. Meillä on vessassa kissojen hiekkalaatikot, ja niitä täytyy aina siirtää pois tieltä, että pyörätuoli mahtuu vessaan.
Kyynärsauvat - fyssarilla. Ne otettiin viime käynnillä pois, ettei poika vaan mene laittamaan painoa leikatulle jalalle. Sikäli mielenkiintoista, että kipsinpoistossa ortopedi oli sitä mieltä, että poika kävelisi kepeillä jo tässä vaiheessa. Siitä ei kyllä ole toivoakaan, niin huonosti leikattu jalka toimii.
Pyörätuoli - käytössä myös kotona. Eli edelleenkin matot on rullalla huoneen nurkassa (kissat pitää niitä raapimapuina) ja tavarat on nostettu varavuoteelle. Lattialla ei mahdu pitämään juuri mitään tavaraa, koska pyörätuoli vaatii oman tilansa.
Itkuhälytin - käytössä. Poika nukkuu paremmin kun tietää, että kuulen yölläkin, jos pojalla on joku hätänä. Tai jos möröt vaikka hyökkää, ei sitä ikinä tiedä.
Käytännössä poika istuu jumppapallolla tai makaa sängyllä, kun on kotona. Pyörätuoli ei mahdu pöydän ääreen, joten lapsi syö edelleen sängyllä tai sängyn vieressä. Sikäli asiat on muuttuneet, että olen "vapaalla" kun lapsi on koulussa, mutta se aika menee tehokkaasti pyykinpesuun ja siivoukseen.
Viikolla on aina menoja, jos ei mennä jollekin lääkärille, niin sitten ollaan fyssarilla tai uimassa. Perthes ja erityislapsen ominaisuudet sekä yksi pitkäaikaissairaus huolehtivat siitä, ettei meillä pahemmin velttoilla. Vakkarihommien lisäksi rentoudutaan leffassa, kirjastossa tai vaikka Korkeasaaressa. Tehdään jotain ihan muuta, näitä seiniä tuli katseltua kesällä riittämiin. Joskus on ihan hyvä olla vaan kotona, mutta hetkittäin sitä haluaa pois näistä nurkista. Ja mehän mennään, koska se on nyt mahdollista!
