Pihalla oli ollut pallo ja poika oli huitaissut sitä kepillä ja keppi meni kahteen osaan.
Ensimmäinen ajatus oli "mitä ihmettä?" ja heti seuraava ajatus oli kauhukuva siitä, mitä olisi saattanut tapahtua jos keppi olisi mennyt poikki kun lapsi nojaa siihen kävellessään tai pojan tapauksessa juostessaan? Ei mikään mieltäylentävä ajatus.
En tiedä, onko tuo poika tavallista vauhdikkaampi tapaus, pieni mies, joka kulkee omia polkujaan, vai onko meillä vaan huono tuuri apuvälineiden kanssa. Pyörätuolia on hitsattu kahdesti ja olen itse korjannut siitä rengasta kahdesti, jalkatuet on korjattu kerran ja nytkin ne on kyllä korjausta vailla. Ainakin pyörätuolia on todistettavasti käytetty, mutta olisi se silti ollut ihan kiva palauttaa pyörätuoli edes hiukan parempikuntoisena. Eiköhän se mene maahantuojalle korjaukseen niiden hitsattujen osien osalta, samalla menee varmaan suurin osa tuolista uusiksi.
Kyynärsauvoista katosi talvella kumitulpat. Poika oli kipittänyt lumessa ja kaiketi iskenyt kepeillä reikiä kinokseen ja sinnehän ne kumitulpat sitten jäi, koulun pihan kinoksiin. Ne löytyivät kyllä kun lumi suli, mutta mähän olin jo ehtinyt hakea uudet tilalle. Nyt meillä on vaan yksi ehjä keppi ja neljä kumitulppaa.
Onneksi me päästään pian eroon apuvälineistä, ja poika pääsee juoksentelemaan kuten muutkin lapset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti