Leikatun jalan liikeradat ovat melkein samat kuin terveessäkin jalassa, vain leikkauksessa madallettu lonkkamaljan reuna estää hiukan jalan taivutusta suoraan sivulle. Tai niin mä asian ymmärsin.
Reisiluun pää on hyvin kolossaan ja luutuminen on täydellistä. "Caput" eli reisiluun pää, on edelleen pehmeä. Kontrollit ortopedillä kahden kuukauden välein ja fyssarilla käydään kolmen viikon välein. Kotona jumpataan ja käydään uimassa. Fyssarilta tuli jumpan lisäksi kotiläksyksi terveen jalan varassa seisomista tuen kanssa. Käytännössä poika pitää kiinni korkealla olevasta sängynlaidasta, tuolin selkänojasta tai pöydästä ja nousee seisomaan terveen jalan varaan. Leikattu jalka on koukussa, eikä osu maahan. Alkuun seisominen pelotti, mutta nyt se sujuu jo mallikkaasti.
Muuten me ollaan eletty tässä ihan tavallista arkea. Poika pääsee toki vessaan, mutta pissapullo on käytössä, koska vessareissut ei ole kovin helppoja. Pissapullo laitetaan kaappiin vasta kun kävely keppien kanssa onnistuu ongelmitta. Kun poika on keppien varassa eikä tarvitse enää pyörätuolia, niin sitten alkaa iltapäiväkerho, ja mulla ihan uusi elämä. Se olisi hoidettava omat opinnot kokonaan loppuun, että voisin hakea opiskelemaan lisää.
Me ollaan menossa Ähtärin eläinpuistoon, Oulun Tietomaahan ja Sirkus Finlandiaan. Me mennään leffaan ja museoihin ja käydään välillä metsästämässä Pokemoneja. Mulle oli yllätys, että pyörätuolissa istuva lapsi pelaamassa Pokemonia on niinkin suuri nähtävyys, että ihmiset on vähällä kävellä päin kun on pakko tuijottaa. Mä saan liikuntaa kun poika metsästää Pokemoneja. Saa nähdä ehtiikö Pokemon-into laantua ennen kuin pitää kävellä itse. Pokemonit on lisänneet lapsen ulkoiluhaluja, ja mä olen siihen erittäin tyytyväinen.
Ja meillä Pokemon on nyt yhteistä tekemistä, koska peli on mun kännykässä ja käydään yhdessä pelaamassa. Pojan ollessa koulussa mä kerään kauppamatkan varrella olevilta Pokestopeilta lisää pelipalloja ja muuta sälää. Joskus pari Pokemoniakin saattaa osua kohdalle.
Kun oltiin menossa pelaamaan Pokemonia ensimmäistä kertaa, huomasin pihalla, että pyörätuolin iso rengas heilui pahasti. Tultiin takaisin kotiin, kaivoin työkalut kaapista ja kippasin pyörätuolin nurin. Toinen rengas oli jotenkin huonosti kiinni, irrotin renkaan - siinä on pikalukitus - ja avasin kahdella jakoavaimella renkaan kiinnitysmutterit. Muttereiden välissä on monta prikkaa, joista yksi oli katkennut. Siksi rengas ei pysynyt kunnolla paikoillaan. Poistin risan prikan ja kiristin mutterit uudelleen. En tiedä, olisinko saanut korjata tuolia itse, mutta se on ainoa kulkuväline meille, ja me liikutaan julkisilla. Ei ole autoa. Pyörätuoli toimii hyvin, seurailen kyllä kyseistä rengasta tarkemmin. Muutenkin pyörätuolin renkaat on erilaiset, tämä nyt hajonnut kerää enemmän roskaa, kuraa, lunta ja loskaa kuin se toinen. Katsotaan vaikuttaako tehty korjaus tuohon ominaisuuteen, kunhan nyt saadaan sitä lunta ja loskaa.
Yksi asia, joka mua mietityttää, vaivaa ja harmittaa on se, ettei mistään tunnu saavan tietoa lomamahdollisuuksista tai erilaisten käyntikohteiden esteettömyydestä. Olen laittanut useampaan paikkaan sähköpostia ja kysynyt miten paikassa pääsee liikkumaan pyörätuolilla, kannattaako sinne edes lähteä? Jos mahdollista, olen käynyt itse etukäteen katsomassa paikat ja miettinyt koko ajan asioita siltä kannalta, miten me päästään liikkumaan. Mahdutaanko syömään, missä on vessat? Näkeekö pyörätuolista mitään? Tuleeko kylmä, onko ahdasta, onko portaita tai jyrkkiä luiskia?
Ei kysyvä tieltä eksy, mutta ainainen kyseleminen kyllästyttää vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti