Kipsissä

Pojan kipsauksen jälkeen sanottiin, ettei ole asentorajoituksia. Kun katsoin nukutuksesta heräävää lasta, jonka jalat oli kipsattu todella epämukavan näköiseen asentoon, "ei asentorajoituksia" tuntui koomiselta asialta. Miten ihmeessä tuollaisen kipsin kanssa voisi olla muuten kuin selällään?

Kipsi alkaa suunnilleen navan korkeudelta, ja on vatsan ympäriltä tosi "löysä", eli siinä on hyvin tilaa. Jos poika on pitkään selällään (on ollut vain ensimmäisenä kipsauspäivänä, kun poika pääsi vatsalleen vasta kotona), kipsi painaa selkään ja uskon, että se sattuu. Kipsauksen ja nukutuksesta havahtumisen jälkeen kipsi ja koko asento oli sen verran uusi, ettei pojalle tullut varmaan mieleenkään kokeilla olla kyljellään. Nukutustokkura, uusi tilanne ja jalassa oleva kipu olivat varmaan ihan riittävä stressi siihen hetkeen. Uskon, että leikkauksen jälkeen poika halunnee kyljelleen nopeammin, ellei leikkauskipu sitä estä. 

Alkuun poikakin oli sitä mieltä, että elämä on selällään. Jalka oli alkuun myös kipeä, uusi asento tuntui ikävältä ja särkylääkettä tarvittiin pari kertaa. Ja yöllä heräiltiin jatkuvasti.

Nyt kipsi on ollut jalassa pari viikkoa ja poika voi olla molemmilla kyljillään, vatsallaan ja selällään. Muutaman kerran poika on noussut pystyasentoon siten, että terve, polveen asti kipsattu jalka on tukijalkana. Poika on siis polven varassa, kipsattu jalka on jossain sängynreunan ulkopuolella, sille ei tule lainkaan painoa.

Nukkumista kipsi ei enää häiritse. Muutenkin meillä on totuttu tähän.
Tässä  kuva siitä, miten poika nyt nukkuu, ja vaihtaa sujuvasti asentoa unen kärsimättä. Illalla poika nukahti selällään maaten.

 Kuvassa luonnollisesti vain jalat, samalla näkyy kipsi ja kipsausasento.