Menin aamulla sairaalaan ja poika oli jo hereillä. Koko yö oli mennyt unessa, kun hoitajan ei tarvinnut tarkistaa verenpainetta joka kolmas tunti. Pojalla ei ollut enää kovia kipuja, kääntyminen kyljelleen ja vatsalleen onnistuu aikuisen tuella. Toistaiseksi ei olla edes yritetty kääntyä kipeän jalan puolelle. Sen kanssa ei ole kiirettä.
Osastolle tuntui tulevan koko ajan lisää potilaita, ja hoitajat yrittivät ehtiä hoitamaan myös ne potilaat, jotka olivat jo osastolla. Siinä samalla olisi ollut tarpeen hoitaa myös pari kotiutusta, esimerkiksi meidät. Kaikki meni ihan mukavasti ja taksikuski tuli hakemaan meitä osastolta asti ja auttoi siirtämään pojan sängyltä pyörätuoliin. Mahduttiin taksiinkin hyvin.
Poika oli jo matkalla yhtä hymyä, oli niin kiva palata kotiin. Ruokahalukin palautui, kun pääsi omaan sänkyyn.Kotona on hyvä olla. Leikkaushaavaan sattuu vähän, muttei liikaa. Kävin apteekissa hakemassa lääkärin määräämät särkylääkkeet, ja otetaan niitä nyt ohjeen mukaan, ettei kipuja tulekaan.
Ennen kuin lähtee sairaalasta kotiin, lapsen täytyy pärjätä niillä kipulääkkeillä, joita otetaan suun kautta, ja joita saa ottaa kotioloissa. Meillä se tarkoitti neljän päivän sairaalassaoloaikaa. On hyvä osata käsitellä kipsissä olevaa lasta. Täytyy osata kääntää lapsi kyljelleen, selälleen ja vatsalleen. Alusastian ja pissapullon käyttö on aikuisen vastuulla, lapsi ei edes ylety pitämään pissapulloa itse. On hyvä myös osata asetella lapsi oikein pyörätuoliin, siis niin, että lapsella on hyvä asento. Meillä se vaatii sitä, että laitetaan tyyny lapsen selän taa, ja joku tuki kipeän jalan alle. Fyssari kävi neuvomassa meitä osastolla kun ensimmäinen kipsi laitettiin, joten ei tarvittu uutta opastusta. Ja koska meillä piti poistaa pyörätuolista toinen käsinoja, laitetaan lapselle "turvavyö", jolla estetään putoaminen tuolista käsinojattomalta puolelta.
Kotiin pääsee, kun lääkäri, hoitajat ja huoltaja ovat samaa mieltä siitä, että lapsi tulee hoidettua hyvin myös kotona. Meille oli alunperin puhuttu kotiinlähdöstä sunnuntaina, mutta koska lapsi oli niin kipeä lauantaina, ettei epiduraalia voitu poistaa, kirjattiin kotiinlähtöpäiväksi tiistai. Meillä meni jo sunnuntai niin hyvin, että päästiin kotiin maanantaina. Tosin jouduin perustelemaan lääkäreille sen, miksi meidät pitäisi päästää kotiin.
Nyt poika naureskelee sängyssään iloisena ja mulla on pyykki koneessa. Tästä se arki taas lähtee liikkeelle. Kipsinpoisto on elokuun toisella viikolla ja meillä on tähtäin siellä. Mitä kaikkea voidaankaan tehdä, kun poika pääsee pieneen pyörätuoliin ja päästään taas liikkeelle!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti