Leikkauksesta on nyt reilu viikko. Kotona on hyvä olla. Pojalla on enää jonkin verran haavakipua, joten ollaan vähennetty kipulääkitystä. Lapsi selitti itse eilen, että haavan lähellä ei ole tuntoa, ja se helpottaa kipua. Vieläkään poika ei oikein halua kääntyä kyljelleen ilman apua, jalan lihasten jännittäminen ja jalan liikuttaminen sattuu. Kun ei liiku, ei satu.
Tänään olisi tarkoitus kokeilla pojan siirtämistä nostimeen ja tukanpesua kylpyhuoneessa. Jos nostaminen sattuu, siirretään tukanpesu huomiseen tai vaikka sunnuntaihin. Eihän meillä ole mihinkään kiire, enkä ole suunnitellut ulkoiluakaan edes ensi viikon alkupuolelle (nyt on perjantai). Ehditään me ulkoilla sittenkin, kun pyörätuolissa oleminen ei enää satu.
Ennen leikkausta poika nousi terveen jalan polven varaan "seisomaan". Sitä ei saa tehdä kolmeen viikkoon leikkauksesta, koska lantioluu on katkaistu. Muuten ei ole asentorajoituksia. Leikatun jalan puolelle lapsi ei halua kääntyä, ja se on ymmärrettävää. Haava näyttää ihan siistiltä, siis sellaiselta rauhalliselta. Se on viivamainen, ompeleet ovat sisäpuolella. Ehkä siitä ei jää pahaa arpea. Kipsinpoiston jälkeen aloitetaan ilmeisesti arpihoito silikoniteipillä, ettei arpikudosta muodostuisi niin paljon. Tai jotain siihen suuntaan. Haavasta näkyy muutama sentti silloin kun lapsi on kyljellään. Heti leikkauksen jälkeen haava vuoti aika reippaasti reilun vuorokauden ajan.
Luutumiseen ei voi vaikuttaa, mutta siitä täytyy huolehtia, että rakennuspalikoita on riittävästi. Siksi pojalla on kalsium- ja D-vitamiinilisät ruokavaliossa. D-vitamiinia tarvitaan muutenkin, ja koska poika ei juo maitoa, niin kalsium on tuttu kapseli myös. Olen pyrkinyt pitämään huolta siitä, ettei luutuminen jää kiinni ainakaan tarvikkeiden puutteesta, paljon enempää en voi tehdä.
Meillä laskettiin kipsausaikaa 10 viikon jaksossa siten, että kipsauspäivä oli päivä yksi. Tietenkin. Kipsinpoisto on kuitenkin myöhemmin, eli kipsiä tuleekin pidettyä kymmenen viikkoa ja viisi päivää. Melkein 11 viikkoa. Poikahan ei sellaisia mieti, mutta mulle on yllättävän vaikea sisäistää, että ajanlasku täytyy pysäyttää viideksi päiväksi, että päästään oikeaan aikatauluun. Yritän ajatella tätäkin niin, että onpa melkein viikko lisää luutumisaikaa. Jospa siitä olisi hyötyä pitkässä juoksussa?
Nyt menen laittamaan ruokaa, tyttöystävä lähti lenkille, ja ajattelin tehdä feta-pastasalaatin ja keittää grahampatongit uuniin. Pääsee kumppani lenkin ja suihkun jälkeen ruokapöytään. Pojallekin maistuu fetasalaatti, ja jälkkärinä poitsulla on mehujää. Tämä on ihan tavallista elämää, kipsiin on jo totuttu. Kyllä tämä tästä, päivä kerrallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti