Soitin poikaa hoitaneelle osastolle sairaalaan toisenkin kerran ja kysyin pitääkö taipuva kipsi käydä korjaamassa. Periaatteessa se ei ilmeisesti ollut kovin paha asia, koska leikattu puoli oli hyvin kipsissä. Se terveen jalan kipsi antoi tosi paljon myöten.
Lastenklinikan päivystyksessä päädyttiin siihen, että kipsi on korjattava. Koko reissulla meni pari tuntia, kipsin korjaamiseen ei mennyt kovin kauan, odotteluun meni. Lääkintävahtimestari teki kipsiin tuet molempiin reisiin ja pyöritteli kipsiä vyötärön- ja jalkojen ympärille. Uusi kipsi ei tartu vanhaan, mutta kyllä tuo nyt tosi hyvältä tuntuu. Kestävältä, eikä taivu enää. Kipsauksessa lääkintävahtimestarin apuna häärin minä ja kaksi hoitajaa.
Lääkintävahtimestari kysyi, että miten poika on liikkunut kipsin kanssa. Se oli hassu kysymys, siis liikkuminen on kääntymistä selältä vatsalleen ja takaisin ja joskus kyljelläänoloa. Kun on noin isossa kipsissä ja liikkuminen on kielletty, niin eihän elämä ole kuin makoilua eri asennoissa.
Tuli samalla testattua se, että me päästään hyvin liikkumaan junalla ja kävellen kaupungille asti. Ei otettu taksia sairaalareissua varten, julkisia käyttäen aikaa meni vähän enemmän, mutta saatiin ulkoiltua kunnolla. Kauniissa kesäsäässä on ihan kiva olla ulkona pitempään. Poika murisi alkuun, koska ei tykkää kun ihmiset tuijottaa. Hämmästyttävän moni jäi kyllä toljottamaan ihan avoimesti. Onhan se nyt kummallisen näköistä, jos lapsella on toinen jalka kipsissä ja käytössä on vähän on isompi pyörätuoli. Kannattaisi kysäistä, jos mietityttää. Pelkkä tuijottaminen on epäkohteliasta.
En mä olisi varmaan yksin lähtenyt liikkeelle julkisilla. Mulla oli tyttöystävä mukana, ja työnnettiin pyörätuolia vuorotellen ja välillä yhdessä. Kipsi, iso pyörätuoli ja lapsi ei ole mikään kevyt kokonaisuus, mutta kyllä sen liikuttaminen onnistuu ihan hyvin.
Pissapullo oli mukana, mutta sitä ei tarvittu. Sairaalan vessatkin on niin isoja, että sinne olisi mahtunut ihan hyvin. Samalla reissulla vietiin sairaalaan takaisin lakana, joka tuli osastoreissulta meille, kun sillä tuettiin kipsattu jalka oikeaan asentoon kotimatkan ajaksi. Leikkausreissulle mennessä vein takaisin sairaalaan tyynyt ja pussilakanan, ne tulivat mukaan kipsausreissulta.
Meillä on edelleen pyörätuolin lisäksi yksi tyyny, peitto ja nostolakana, ne täytyy muistaa ottaa mukaan kipsinpoistoon. Saa kaikki sairaalan liinavaatteet palautettua, ettei niitä jää nurkkiin pyörimään.
Kipsi on kunnossa ja kesäloma jatkuu. Ei haittaa, vaikka sataa. Meidän katseet ja odotukset on lämpimässä syksyssä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti