perjantai 8. heinäkuuta 2016

Terveellinen ruokavalio ei ole niin helppo juttu

Katsoin kuvia, joissa lapset saa raivareita mitä ihmeellisemmistä syistä. Vanhemmat kertovat raivarin syystä ja onhan se niin, että pienet lapset kiukkuaa vaikka siksi, että aikuinen ei kata lounasta äidin lenkkareiden päälle. Tai siksi, että lapsi pyytää vettä ja saa vettä. 

Mulla on myös usein sellainen olo, että kiusaan lasta. Pakotan syömään kalsiumtabletteja, vaikka ne maistuu pahalta. Tai suuhun jää kumma maku. Harjaan lapsen hampaat, vaikka se tuntuu ikävältä. Teen lappupesun lapselle, joka inhoaa sitä, että iho on märkä ja sitten tulee kylmä. Aikuisten on joskus pakko olla inhottavia siksi, että se on lapselle parasta.

Kun lapsi on pyörätuolissa, tai kipsattu navasta alaspäin, aikuisen on tarkkailtava lapsen ruokavaliota erityisen tarkasti. Lapselle ei voi antaa karkkia, pullaa, keksejä ja suklaata. Eikä jäätelöä, vaikka olisi miten kuuma päivä. Vaikka kävisi itse salaa keittiössä nappaamassa suklaapalan tai joisi kokista suoraan pullosta, on pakko sanoa lapselle, ettei niin voi tehdä. "Ei tänään ole karkkipäivä" on kelpo selitys. "Mitä jos ostettais mehujää jäätelön sijaan?" kuulostaa sekin tutulta. Ravitsemusterapeutti sanoi, että täytyy aina miettiä haitta/hyötysuhdetta. Jos lapsi ei juo maitoa, kalsium on saatava muualta. Siksi jugurttia voi sekoittaa maitorahkaan tai maustamattomaan jugurttiin, jolloin sokerin määrää saa vähennettyä. Se pieni määrä sokeria on parempi kuin se, että lapsi olisi ilman kalsiumia. Tablettimuotoinen kalsium ei ole mikään maailman paras ratkaisu, ja käytän sitä ravinnon lisänä nyt kun lapselta on katkaistu kaksi luuta ja luutumiseen tarvitaan rakennusaineita. D-vitamiini ja kalsium täytyy pitää ruokavaliossa. D-vitamiinia tabletteina senkin takia, että me ei olla ulkona riittävän pitkää aikaa kuin harvoin.

Ja sitten sitä kehittää herkkuja, jotka on sallittuja;
-mansikoita kermarahkan kera. Tai sellaisenaan, kermarahka pehmentää mansikan makua ja maistuu vähän kermavaahdolta, mutta on paksumpaa.
-tuoreet herneet
-uudet porkkanat
-vadelmat
-vesimeloni
-pähkinät. Niitä ei saa syödä liikaa, mutta pienessä määrin ne ovat hyvä herkku. Huhun mukaan pähkinät pitää myös nälkää poissa. Kun ei ole mitään tekemistä tai kun päivät on sängyssämakoilua, niin ruoka-ajoista tulee kohokohtia. Onpa edes jotain tekemistä.
-tavallinen jugurtti, jonka sekoittaa maitorahkaan. Yhdestä jugurtista saa kaksi annosta, sekoitussuhde on suunnilleen 50/50.
-Teen mehujäät usein itse pakastamalla pillimehupurkin. Mehujää sulaa turhan helposti, kun kauppamatkaan kuluu vähintään 20 minuuttia. Mehupurkin pakastaa vasta kotona, joten maku ei kärsi sulamisesta matkan aikana.
Pillimehupurkin toinen pää avataan suipoksi ja laitetaan pakastimeen suippo pää alaspäin. Kun mehujäätä syödään, leikataan yläosan pohja auki ja mehujään saa suippoa päätä puristamalla ylöspäin syötäväksi. Tuollainen mehujää on niin iso, että aina poika ei jaksa syödä sitä kokonaan. Makuvaihtoehtoja on monta, ja eiköhän tuo toimi myös täysmehuilla. Lapsen ja/tai vanhemman valinta, minkämakuista mehua kokeillaan. Mehut on huomattavasti halvempia kuin mehujäät, muuten en mene sanomaan ravintoarvoista tai sokereista mitään, kun en tiedä.

Muut hedelmät, kasvikset ja vihannekset ei ehkä mene herkkuihin. En tee smoothieita, koska niihin tulee melko paljon aineksia, ja sitä myöten myös kalorimäärä saattaa nousta yllättävän korkeaksi. Sama pätee kuivattuihin marjoihin ja hedelmiin. Pienessä määrässä paljon kaloreita sanoi ravitsemusterapeutti. Tuore on parempi.

Meillä menee päivät eteenpäin yksi kerrallaan, kuten muillakin. Sadepäivät on tympeitä, kun sisälle ei tule valoa, eikä ulos ole asiaa. Sen huomasin, että kun laittaa kännykän ja tabletin kaappiin ja kieltää xboxin ja telkkarin, poika sanoo pari kertaa, että on tylsää, eikä ole tekemistä. 
Ja sitten sitä tekemistä kuitenkin löytyy. Pitää vaan jaksaa kuunnella pieni hetki natinaa, niin huomaa lapsen olevan ihan tyytyväinen ilman ruutujakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti