Koko kesä kotona, hiukan jo tympii

Kaveri kirjoitti facebookiin, että sillä on tylsää. Sataa, eikä pääse uimaan tai ulos ja tympii. Mä en voinut olla kommentoimatta, että kokeiles olla kymmenen viikkoa kipsissä navasta nilkkaan asti, tai vaihtoehtoisesti olla kotona sen lapsen kanssa, joka on kipsissä navasta nilkkaan asti. Se on ihan sama sataako vai paistaa, sä olet kotona. Sä et mene uimaan, et mene edes ruokakauppaan, ellet saa lapselle hoitajaa, ota lasta mukaan (jolloin et saa tuotua kaupasta muuta kuin sen, mitä reppuun mahtuu) tai ota riskiä ja jätä lasta yksin kotiin kauppareissun ajaksi. Tosin me ei olla oltu kotona vielä kymmentä viikkoa, vaan vasta seitsemän. Ja edessä on silti vielä melkein neljä viikkoa, koska kipsi tulee olemaan pojalla lähes 11 viikkoa.

Oli kyllä ihan turha kommentti multa, mutten nyt voinut itselleni mitään. Poika kyllä enimmäkseen keksii tekemistä ja on saanut suurta iloa parista paketista, jotka posti on tuonut. Keskiviikkoisin tulee Aku Ankka ja kirjastoautolla käytiin koko alkukesä. Nyt se on kesätauolla, joten luetaan noita samoja opuksia tai tehdään kuten mä olen nyt päätynyt tekemään: tilataan netistä uutta lukemista.

Mä kävin Ankkakaupassa tilaamassa pojalle kirjoja. Ja leffakaupassa tilaamassa meille dvd-levyjä. Sitten menin netanttilaan tilaamaan uusia pyyhkeitä ja pojalle sähköhammasharjan ja yhden minecraft-lelun, kun se oli poistolaarissa. Sen jälkeen siirryin turhuus-osastolle, ja tilasin itselleni pari T-paitaa. Siihen loppui rahat.

Sen lisäksi olen surffaillut jos jonkinlaisilla sisustussivuilla katselemassa esimerkkikoteja ja miettinyt miten mä tämän kotini sisustan, kun saan olohuoneen olohuonekäyttöön. Nyt se on pojan huone ja joskus ensi vuonna poika siirtyy toiseen makuuhuoneeseen, kun tytär muuttaa pois kotoa, ja silloin olohuoneesta tulee oikeasti olohuone.

Nyt mä ostin itselleni uuden sängyn. Tyttöystävän mielestä se on kamala. Mun mielestä se on ehjä ja halpa, nykyinen sänky on rikki ja olen ihmeissäni siitä, ettei se ole vielä mennyt kokonaan rikki. Keskimmäinen tuki on toisesta päästä kiinni yhdellä ruuvilla ja toisesta päästä yhdellä tapilla. Uuden sängyn paras puoli oli hinta; 59e. Se oli alelaarissa, ja varmaan ihan syystä. Kuka nyt ruman sängyn haluaisi? Alkuperäinen hinta on kuitenkin ollut 199,- ja varmasti sitä on myyty myös sillä hinnalla.

Mulla menee aika mukavasti kun puran vanhan sängyn ja kasaan uuden. Täytynee hommata paremmat pimennysverhot (netistä) ja poistaa makuuhuoneesta lamput (nettikirppikselle), että tyttöystäväkin pystyy olemaan makuuhuoneessa uutta sänkyä kauhistelematta.

Ollaan me tänään ulkoiltu pojan kanssa siitä huolimatta, että säätila vaihtui sekunnissa tuulisesta auringonpaisteesta rankkasateeseen. Onneksi sade meni äkkiä ohi, eikä kastuttu ollenkaan.

 Uuden kipsin kanssa jalkaterän asento on normaali. Mutta vielä tuo kinttu sojottaa ulos pyörätuolista. Se on kummaa, että ihmiset kuvittelee, että lapsi saa jalan pois edestä jos joku yrittää meistä ohi. Ei tuo kipsi oikein taitu, joten se on parempi väistää, ettei tule törmäystä.

Uusi lastensairaala rakentuu. Me jännitetään sitä, hoidetaanko pojan Perthesiä koskaan uudessa sairaalassa, vai ollaanko meillä jo terveitä. Kumpi ehtii ensin valmiiksi, sairaala vai paranemisprosessi?