Kaikenlaista sitä huomaa

Aikaisemmin mä en kirjoittanut kauppalistaa. Kauppaanhan pääsee aina, lähikaupassa kaikki on vähän arvokkaampaa, mutta ei nuo isotkaan kaupat kaukana ole. 
Nyt osaan kirjoittaa kauppalistan. Mietin valmiiksi mitä haen mistäkin kaupasta ja kauanko matkaan menee. Pääsen kyllä pojan kanssa kauppaan, mutta eipä tuon pyörätuolin kanssa tuoda kotiin enempää tavaraa kuin se, mitä reppuun mahtuu. Pieneen pyörätuoliin saa repun roikkumaan, isoon ei. Poikaa ei voi jättää yksin kotiin niin pitkäksi aikaa, mikä kauppareissuun kuluu, eli täytyy olla joko hoitaja kotona tai lapsi mukana. 

Pojan ruokavalioon olen kiinnittänyt huomiota. Onneksi lapsi on sellainen, että tykkää kasviksista. Tässä yksi esimerkki siitä, mikä on pojan mielestä "herkkulautanen", eli parasta ja maistuvinta ruokaa ikinä. Lohta, juustoa ja kasviksia.

Poika on ihailtavan hyvällä tuulella yleensä. Suhtautuminen kipsiin on rentoa, ja poika osaa ja jaksaa liikuttaa itseään kipsistä huolimatta. Eli kääntyminen sängyssä onnistuu hyvin ja se on kyllä rauhoittanut yöt. Ne pari ensimmäistä yötä, jolloin lapsi itkeskeli ja heräili jopa 11 kertaa yössä, ovat muisto vain. Nyt poitsu herää luultavasti valon takia, aurinko nousee, valoisuus lisääntyy ja lapsen sisäinen kello alkaa kilkattaa. Sikäli aikainen herätys ei haittaa, koska poika ei ole nälkäinen heti heräämisen jälkeen. Saan siis jatkaa unia vielä sen aikaa, kunnes poika tarvitsee apua jossain.

Ja pikkuvinkkejä:
-tuuletin on ihan ehdoton
-iloitsen edelleen itkuhälyttimestä
-vauvan kosteuspyyhkeistä on paljon apua lapsen hygieniasta huolehtimisessa
-vietä aikaa lapsen kanssa ja käy välillä paijaamassa ja sanomassa, että tyyppi on tosi reipas. Tai sano jotain muuta positiivista ja mukavaa. Lapselle tulee siitä hyvä mieli ja sellainen olo, että hän ei ole sulle riesa ja rasite kun sairastaa
-keksi yhteistä tekemistä. Vaikka se olisi pieni kävelylenkki ulkona, kirjan lukeminen tai leffan katselu, niin tärkeintä on, että annat lapselle aikaa. Vaikka lapsi olisi ihan onnellinen Xboxin ja kännykän kanssa, niin kyllä hän silti kaipaa myös aikuisen huomiota (muulloinkin kuin ruoka-aikaan ja vessa-asioissa)
-tee asioita, joista sulle tulee hyvä mieli. Kun jaksat olla iloinen ja hyväntuulinen, se vaikuttaa lapseenkin. 
-älä stressaa, huolehdi tai huolestu lapsen takia. Jos voivottelet (lapsen kuullen) karmeaa aikaa kipsattuna ja sitä, miten vaikeaa kaikki on ja miten nyt meni hankalaksi, niin asenne tarttuu myös lapseen. Kun sun asenne on se, että viisi- tai kymmenen viikkoa on pikkujuttu loppuelämää ajatellen, ja äkkiä aika kuluu, niin lapsikin asennoituu samoin.

Vaikka kyllä poika oli sitä mieltä, että lääkärille pitäisi kertoa, että lapsen elämä on kipsin takia ihan pilalla, niin silti elämä on ihan hyvää. Ei kipsistä tarvitse iloita, mutta ei siitä saa tehdä elämää suurempaa ongelmaakaan.
Valoisasti katse tulevaisuuteen ja siihen, että Perthes on ikävä kaveri, mutta se ei vaaranna lapsen henkeä. Aina löytyy lapsia, joilla on asiat pahemmin kuin sillä, jolla on "vain" Perthes.

 Kyllä tämä tästä. Tänäänkin on kuuma päivä, mutta me mennään silti vähän ulkoilemaan. Osataan sen jälkeen iloita täysillä siitä, että meillä on tuuletin kotona :D