Alle viikko kipsissä!

Tämä kesä on ollut säiden puolesta hyvä meidän kannalta. Hellepäiviä ei ole ollut kauheasti, joten poika on säästynyt pahimmilta hikoiluilta. Kipsin kanssa on muutenkin melko lämmin ja suurimman osan ajasta lapsella on ollut yllään vain kipsi. Pyykkiä on silti ollut ihan riittävästi, koska lakanoita täytyy vaihtaa todella usein. Joskus jopa kolmesti päivässä. Ei se aina naurata, kun saat laitettua sänkyyn puhtaan lakanan ja sitten siihen kaatuu pissapullo. Mutta sitäkin voi sattua, ja onneksi lakanat ja petarit saa pestyä, patja on niin hyvin suojattu, että se ei ole kärsinyt.

Pojalla on pian synttärit ja me käytiin eilen kauppakeskuksessa ostamassa juhlaherkkuja. Poika halusi mukaan, että saa valita itse, mitä meillä on tarjolla. Kassajonossa joku vanhempi nainen kysyi, onko poika loukannut itsensä ja poika vastasi kertomalla, että hänellä on tällainen sairaus ja lisäsi, että ensi viikolla päästään takaisin pienempään pyörätuoliin. Nainen pahoitteli tilannetta ja sanoi, että "olet sinä reipas tyttö". Poika vastasi samantien, että hän on kylläkin poika, tukka on päässyt kasvamaan, kun hän ei halua parturiin, eikä isolla pyörätuolilla sinne edes kunnolla pääsisi.

Mä olin pojasta monella tapaa ylpeä. Hän ei kiukustunut, vaikka luultiin tytöksi ja kertoi ihan rauhallisesti siitä, ettei ole loukkaantunut onnettomuudessa. Rauhallisena pysyminen ei ole itsestäänselvyys, poika on erityislapsi, eikä ole mukava kun ihmiset tuijottaa. Mutta tuossa tilanteessa korostui hyvin se, että kun pojalle juttelee ystävällisesti, niin poika vastaa samalla tavalla. Eikä hermostu, vaikka toinen olettaisi ihan päin seiniä, eli onnettomuuden ja jopa sukupuolen. Hankalampaa aina, jos vaan tujotellaan, eikä sanota mitään.

Me junailtiin itsemme kauppakeskukseen ja kauppakeskuksesta kotiin ja taas mä vähän ihmettelin sitä, miksen saa matkustaa ilmaiseksi pyörätuolin kanssa. Jos tuo tuoli lähtee liikkeelle tai kaatuu, niin siinä voi loukkaantua jo joku muukin kuin vain lapsi. Kysyin asiasta HSL:n asiakaspalvelusta, en ole saanut vielä vastausta. Pysyvästi pyörätuolia käyttävän kanssa saa ilmaisen avustajalipun, silloin pyörätuolissa oleva henkilö maksaa oman matkansa. 
Kun pyörätuolissa on lapsi, joka tarvitsee avustajaa matkallaan, matkasta täytyy maksaa. Näin siitä huolimatta, että pyörätuolista irti päästäminen matkan maksamisen ajaksi aiheuttaa vaaratilanteen. Junassa tuo nyt jotenkin vielä menee, ratikassa pyörätuoli on ollut vähällä kaatua, bussissa tuoli pitäisi jättää vaunupaikalle siksi aikaa kun lähtee itse bussin etuosaan maksamaan matkaa.

Sekin on huvittavaa, että meille olisi halvinta käyttää surutta yhteiskunnan varoja ja ajaa taksilla. Se maksaa vain 1,40/suunta. Aikuisen matka HSL:n matkakortilla maksaa enemmän. Nyt ostin kautta matkakortille, ettei tarvitse näyttää lippua junassakaan. Turvallisuus ennen kaikkea.

Miksi tämän jättäminen ilman kiinnipitäjää on turvallisempaa, kuin lastenrattaiden jättäminen itsekseen matkan maksamisen ajaksi?