Kipsi otettiin pois kaksi viikkoa sitten. Mikä on muuttunut? Eipä juuri mikään. Pissapullo on käytössä. Poika ei edelleenkään uskalla laittaa lainkaan painoa edes terveelle jalalle, ei siis olla kokeiltu kyynärsauvojen käyttöä. On ne aina koulussa mukana "varmuuden vuoksi", mutta siellähän ne vaan luokan nurkassa nököttää koulupäivän ajan.
Uimahommat meiltä sujuu, käydään Itäkeskuksen uimahallissa melkein joka päivä. Siellä on opetusallas, johon pääsee pyörätuolilla veteen asti, ja se on vapaa 5.9 saakka. Me otetaan tästä ajasta kaikki irti, jatkossa se allas on vapaa vain tiistai-iltapäivisin. Mun tavoite on se, että 5.9 poika olisi sellaisessa kunnossa, että pystyisi menemään muihinkin altaisiin. Poika tuskin on asettanut itselleen mitään sen kummempia tavoitteita. Lupasi se kyllä kokeilla kyynärsauvoja fyssarin luona.
Lääkärin mukaan pojan pitäisi kävellä kyynärsauvoilla kahden viikon kuluttua ja jalalle saisi varata painoa. Toisen lääkärin mukaan pojan pitäisi istua pyörätuolissa ainakin puoli vuotta, eikä jalalle saa varata painoa. Mä odotan keskustelua fyssarin kanssa ja sitten varaan soittoajan lääkärille ja kysyn, että mistä tässä nyt oikein on kysymys. Kun lääkärit on noin erimielisiä, niin mihin potilas tai potilaan omainen voi luottaa? En aio lähteä Tampereelle sen yhden lääkärin luo, johon kovin moni tuntuu luottavan kuin vuoreen. On se erikoista, jos lapsen oma hoitotiimi ei osaa päättää sitä, miten lasta pitäisi hoitaa. Ehkä jalassa on tapahtunut ihmeparaneminen ja poika tosiaan kipittää pian omin jaloin. Mistä mä voisin sen tietää? Entä jos menisin kolmannen lääkärin luo ja saisin sieltä ihan erilaisen mielipiteen?
Muuten me vaan odotellaan tässä, ja jumpataan jalkaa. Uidessa poika käyttää molempia jalkojaan, vaikka sanoo leikatun jalan olevan hitaampi. Ja kyllä sen huomaa, mutta on se silti mennyt päivä päivältä paremmin. Toistaiseksi uiminen ei kyllästytä. Tänään käytiin Cittarin poistolaaria kaivelemassa ja löydettiin sieltä lötköpötkö uimalelu. Se on 160cm pitkä solumuovinen taipuisa pötkö, jota voi käyttää vaikka kellumisvälineenä. Katsotaan, saadaanko sen avulla lisää intoa uimiseen. Kysyttiin kyllä tänään uimahallilta, että saako sinne viedä oman lötköpötkön ja ilman muuta saa. Joten jatkossa raahaan mukana myös uimalelua.
Me ollaan kokeiltu bussilla kulkemista, koska se on niin paljon nopeampi kuin juna + metro. Se on nopeampi ja hyvin paljon jännittävämpi. Ensin saa jännittää sitä, mahtuuko kyytiin (pyörätuoli + yhdet rattaat mahtuu, jos on kahdet rattaat, me odotellaan seuraavaa bussia). Pyörätuolin kanssa ei saa matkustaa ilmaiseksi, eli mun pitäisi jättää pyörätuoli itsekseen ja mennä bussin etuosaan näyttämään matkakorttia. Se on erittäin jännittävää, etenkin jos bussi liikkuu ja käytävällä on ihmisiä, jotka hidastavat mun matkaa. Pyörätuoli ei nimittäin oikein pysy paikoillaan, jarrut on hidaste, ei ne estä pyörätuolia liikkumasta. (En ole vieläkään saanut vastausta kysymykseeni siitä, miksi lastenrattaiden jättäminen ilman valvontaa matkan maksamisen ajaksi on vaarallista, mutta pyörätuolin, joka on huomattavasti painavampi, voi kyllä jättää ilman kiinnipitoa. HSL on ollut hyvin hiljainen. Kun kysyn uudelleen, niin viesti on varmaan kadonnut, niin vaikeille kysymyksille ja tuotereklamaatioille yleensä tapahtuu).
Kolmas jännä juttu bussilla matkustamisessa on se, miten ison loikan pyörätuolin kanssa joutuu tekemään, että sen saa bussiin ja bussista pois. Joskus poika on melkein selkä makuuasennossa, että eturenkaat saa nostettua bussiin sisään. Sitten vaan hauista käyttäen tuoli bussiin. Sisäänmennessä se on suhteellisen helppoa, toiseen suuntaan, siis ulosmennessä, bussi on usein myös hyvin kaukana kadunreunasta. Veikkaan, että vielä tulee sekin kerta, kun joudun sanomaan kuskille, että se takaovilla oleva ramppi on avattava, että me päästään ulos. Toistaiseksi yksikään kuski ei ole sen rampin avaamista ehdottanut, enkä mä ole sitä pyytänyt. Kuulin, että Kirkkonummella asuva pyörätuolissa oleva poika kulkee koulumatkat bussilla ja kuski tulee aina oma-aloitteisesti avaamaan rampin kun poika menee bussiin ja tekee saman myös pojan poistuessa.
En ole koskaan nähnyt yhdenkään kuskin nousevan istuimeltaan auttaakseen matkustajia Helsingissä.
Mutta ehkä tulen näkemään sen vielä.
Sellaista tänään, huomenna ensin kouluun ja sitten uimaan. Siitä tulee hyvä päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti