Poikaa pelottaa laittaa painoa terveelle jalalle. Kipeässä jalassa on kuulemma liian painava metallilevy, kun sitä jalkaa ei jaksa kannatella. Me ollaan jumpattu ohjeiden mukaan ja muistutan poikaa jatkuvasti siitä, että jalkoja täytyy liikutella. Etenemistä se on hidaskin eteneminen.
Mä luovutin jo alkumetreillä ja pissapullo on taas käytössä joiltakin osin. Illasta aamuun saa pissata pulloon, samoin jos ollaan menossa johonkin. Vessareissut ei ole mitään pikaisia kipaisemisia, säästyy molemmilta hermot, kun ei mennä sinne aamukiireessä tai iltaväsyneinä. Tosin iltapissat menee sujuvasti iltapesun yhteydessä kun poika käy suihkussa, mutta uintipäivinä ei mennä enää kotona suihkuun.
Rasvaa kuluu, kun rasvailen pojalta kipsin alla ollutta aluetta. Haavat näyttää ihan siisteiltä. Pojan mielestä jopa melko cooleilta, harmillista vaan, kun niitä ei voi kenellekään esitellä.
Musta olisi ollut kiva tietää etukäteen se, kauanko aikaa kuluu siihen, että poika pystyy taas liikkumaan kyynärsauvojen varassa. Ja sekin olisi ollut kiva tietää, että kipsinpoisto ei oikeastaan helpota elämää kotona. Koulun alku helpottaa sen verran, että poika on koulussa pari tuntia päivässä, joten mä ehdin tehdä jotain omia juttuja sillä aikaa. Muuten pojan hoito on ihan yhtä vaativaa. Ei se peitto vaan mene kunnolla päälle, kun sitä yrittää laittaa pelkillä käsillä keskellä yötä. Jalat ei auta peitonlaittamisessa yhtään, kyllä se on aikuinen, joka menee avuksi.
Pieni pyörätuoli on mukava, ja poika haluaa lähteä ulos. On kivaa, kun voidaan taas kulkea. Se ei ole kivaa, että pojan leikattu jalka kipeytyy tuolissa ja alkaa tuntua kurjalta olla istuallaan. Poika ei osaa paikallistaa kipua, mutta oletan, että vielä nukuksissa oleva jalka, joka on tottunut olemaan suorassa, ei oikein tykkää olla koukussa. Kipu ei ole sietämätön, mutta olo on kuulemma aika hankala.
Mä tyhjennän pissapulloa edelleen. Tuon ruokaa sänkyyn edelleen. Juttelen pojan kanssa ja kuuntelen natinaa, kun en anna pelata Xboxilla tai katsella Youtubea. Kipsi lähti, ja meillä palattiin pelipäivään, eli ruudun edessä notkutaan vain lauantaina.
Poika on istuskellut jumppapallon päällä. Pallo täytyy vaan lukita paikoilleen niin, ettei poika pääse putoamaan. Pallon päällä on hyvä istua, ja samalla poika käyttää molempia jalkojaan koko ajan, kun pitää tasapainoa yllä.
Päivä päivältä jalka voi paremmin ja tänään poika uskalsi jo seistä terveen jalan päällä hetken aikaa, kun mä autoin pitämällä kipeää jalkaa koukussa.
Ja joka ilta poika kertoo kolme positiivista asiaa menneestä päivästä, ja mä olen ollut iloinen siitä, että edistyminen jalan kanssa on päässyt joka ilta hyvien asioiden listalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti