Kipsinpoistosta on nyt melkein puolitoista viikkoa. Jalka väsyy, kun poika istuu pyörätuolissa. Ollaan käyty uimassa neljä kertaa kipsinpoiston jälkeen ja tänään poika sanoi ensimmäistä kertaa, että leikattu jalka alkaa tuntua hyvältä ja melkein tuntuu siltä, että voisi kokeilla keppien kanssa seisomista.
Pissapullo on edelleen käytössä, vessareissut on sellaisia projekteja, ettei ihan joka pissan takia halua ryhtyä sellaiseen. Tässä asunnossa majailee kolme kissaa ja kun me mennään pojan kanssa vessaan, niin ensin täytyy raivata kissanhiekkalaatikot pois tieltä. Ei tuonne vessaan muuten mahdu pyörätuolilla. Sitten täytyy asetella jakkara sellaiseen paikkaan, että siitä saa tukea jaloilla kun poika nostaa itsensä pyörätuolista pytylle ja pois. On se vaan sellaista säätämistä, ettei sitä ihan huvikseen tee, joten me ollaan sovittu siitä, että pissapullo jätetään pois kunhan poika osaa kävellä kyynärsauvojen kanssa vessaan itse.
Jalkaan ei enää satu, joten särkylääkkeet on jätetty pois. Niitä syötiin pari päivää kipsinpoiston jälkeen. Ymmärtäähän sen, ettei jalka ihan heti tykkää liikkumisesta, kun on ollut 11 viikkoa kipsattuna paikoilleen. Sen huomaa, että uinti on tehnyt hyvää, poika on myös paremmalla tuulella kuin aiemmin.
Edelleen ihmetyttää se, että poikaa ollaan laittamassa liikkeelle omin jaloin heti kun jalan lihakset on paremmassa kunnossa. Oma ortopedi on ilmeisesti eri koulukuntaa, koska on ollut koko ajan sitä mieltä, että poika on pyörätuolissa ja sinä aikana jalalle ei saa varata painoa. Tämä toinen ortopedi tuntuu olevan ihan toista äärilaitaa, koska pojan pitäisi pian kirmata omin jaloin.
Mua hämmentää, enkä mä oikein osaa sanoa mitä pitäisi tehdä? Olen sen kannalla, että pyydän soittoajan sille omalle ortopedille ja kysyn sieltä mielipidettä myös.
Ilmeisesti sellaiset lapset, joilta on leikattu vain reisiluu, kävelevät yleensä omin jaloin melko pian leikkauksen jälkeen. Niitä lapsia ei laiteta kipsiin. Ja nämä lantioleikatut kipsataan, koska lantioluun täytyy saada luutua rauhassa. Ja kipsauksen jälkeen ollaan pyörätuolissa. Muutenkin ihmettelen sitä, miten voidaan varmistaa se, ettei edelleen pehmeä reisiluun pää litisty uudelleen, jos lapsi lähtee liikkeelle omin jaloin?
Miksi yksi ortopedi kieltää ehdottomasti jalalle varaamisen ja toinen sanoo, että antaa mennä vaan? Olisi kiva, jos pojalla pysyisi sama ortopedi koko hoidon ajan tai ainakin se, että hoitavat ortopedit olisivat saman hoitolinjan kannalla. Tällainen heilahtelu syö luottamusta lääkäreihin ja hoidon oikeellisuuteen.
Poika käy koulussa ja toistaiseksi siellä on mennyt ihan hyvin. Omaa avustajaa pojalla ei ole, eikä sellaiseen ole oikein tarvettakaan.
Ensi viikolla mennään fyssarille, ja mulla on kyllä paljon kysyttävää! Ja jos mikään ei oikein selvene, käyn pyytämässä soittoajan sille pojan omalle ortopedille ja kysyn hoidosta ja siitä, ketä tässä nyt oikein pitäisi uskoa ja kuunnella?
Meillä on ollut ihan hyvä päivä tänään, toivottavasti teilläkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti