Arkielämää ja lääkärireissu

Maanantai. Mulla oli ilo herätä kuuden aikaan siihen, että itkuhälyttimestä kuuluu "onko jo aamu?" Meillä on itkuhälytin siksi, että lapsi voi puhua mun kanssa yöllä huutamatta ja herättämättä koko taloa. Ja poika pitää itkuhälytintä kivana asiana, on mukava tietää, että aikuinen kuulee, jos lapsi näkee vaikka pahaa unta.
Alunperin itkuhälytin otettiin käyttöön sitä lantio-alaraajakipsiaikaa ajatellen. Aina ei voi olla lapsen vieressä, itkuhälytin reagoi jopa siihen, jos lapsi kääntää kylkeä. Aikuinen nukkuu paremmin kun tietää kuulevansa, jos lapsella on joku hätänä. Ei tarvitse höristellä korviaan tai käydä katsomassa keskellä yötä, onko lapsella joku hätänä.

Poika haluaa herätä ajoissa kouluun, että ehtii syödä aamupalaa ja katsoa telkkaria "ainakin 20 minuuttia". Aikakäsitteet on vähän hakusessa, poika kertoi lääkärille käyvänsä pissalla "viiden tai kuuden minuutin välein" ja yritin siinä sitten selitellä, ettei asia pidä paikkaansa. Lääkäri ei tainnut uskoa mua, vaan suhtautui hyvin epäilevästi. Poika kertoi myös, että saa uimisen jälkeen "hirvittävästi karkkia", mutta jatkoi onneksi itse, että ne karkit ostetaan uimahallin automaatista, josta saa karkkia kun laittaa koneeseen 20 sentin kolikon. Kyllähän jokainen tajuaa, ettei 20 sentillä saa karkkia kovin suurta määrää, mutta lapselle se oma kourallinen on "hirvittävästi".

Kotimatkalla kysyin lapselta, että kauanko me oltiin hänen mielestään lääkärissä. "Puoli tuntia". No, me oltiin siellä tunti ja neljäkymmentä minuuttia. Montako kertaa kävit pissalla lääkärireissun aikana? "En kertaakaan". No, jos kävisit vessassa 5-6 minuutin välein, olisit ehtinyt vessaan viitisentoista kertaa. Ja yhden Simpson-jakson aikanakin poika kävisi vessassa kolme-neljä kertaa. Vasta se sai pojan tajuamaan, että ei nyt ehkä ihan niin usein sinne vessaan kipitä.

Ehkä se tuntuu siltä, että vessassa pitää juosta yhtenään, kun vessareissu on projekti. Kun liikkuminen on hankalaa ja täytyy könytä kyynärsauvojen varassa, saattaa helposti tuntua siltä, että joutuu liikkumaan ihan koko ajan? Lääkäripapereissa nyt lukee kuitenkin hyvin luultavasti, että lapsella on pieni rakko tai joku muu pissaamisongelma, jota huoltaja peittelee.

Mä en ymmärrä sitä, että vaikka noissa lääkäreissä tiedetään lapsen erityispiirteistä, niin ne ohitetaan sujuvasti. Pyörätuoli, joka näkyy, huomioidaan. Niitä erityislapsen piirteitä ja ominaisuuksia ei huomioida, koska ne eivät näy päällepäin. Lapselta odotetaan aina ikätasoista käytöstä ja kommentointia, vaikkei siihen olisi aina edellytyksiä.  Kuntoutushoitaja lupasi jutella asiasta osastolla etukäteen, että siellä osattaisiin ottaa asiat huomioon.  

Täytyy silti puhua vielä itse, kunhan tulee kutsu toimenpiteeseen. Jos siitä olisi jotain apua.
Toivottavasti on.  
Mun pitää vähän fiksailla pojan sänkyä, että nostimen jalat mahtuu sängyn alle. Kissa tuli tarkistamaan, että kaikki menee oikein.