Mä olen yksin lapsen kanssa. Ja sitten mulla on seurustelukumppani. Poika on erityislapsi, joten ollaan opittu olemaan alusta asti lapsen kanssa hyvin paljon. Jo ennen Perthesiä siis. Mä olen aina pyrkinyt pitämään huolta siitä, että aikaa jää myös parisuhteelle.
Asia olisi suhteellisen helppo, jos me asuttaisiin yhdessä. Tai jos me asuttaisiin edes samassa kaupungissa. Mutta koska asiat on haastavia, niin meillä on välissä satoja kilometrejä. Kumppani on vuorotyössä toisessa kaupungissa, ja että asiat olisivat oikein monimutkaisia, niin myös hänellä on lapsia.
Me siis luovitaan molemmat omassa elämässämme ja yritetään saada elämät myös yhteen välimatkasta huolimatta. Hän on paljon töissä viikonloppuisin ja tapaa lapsiaan vapaina viikonloppuina. Sitten pitäisi olla aikaa myös ystäville, ja ystävien kanssa tapaamiset on yleensä ihan käytännön syistä viikonloppuina. Me tavataan siis viikolla, kun hänellä on vapaata, ja silloin mä olen tietenkin jumissa kotona, koska poika on koulussa. Ja meillä on pojan kanssa melko paljon erilaisia lääkäreitä, uinteja, fyssareita sun muita pakollisia menoja. Kaiken keskellä täytyy löytää myös sitä kullankallista parisuhdeaikaa, eikä saa hukata kumppaniaan arkeen. Tai eihän meillä ole edes arkea yhdessä, vaan toinen on aina vapaalla kun nähdään.
Kun poika on pyörätuolissa, me voidaan matkustaa viikonlopuksi toiseen kaupunkiin. Halpaa huvia se ei ole, mutta aiemmin VR auttoi hyvin tarjouksilla. Ne saatiin unohtaa uuden hinnoittelun myötä. Onneksi on se ilmainen avustajalippu, niin riittää kun maksaa lastenlipun.
Me jo tiedetään, että kesäsuunnitelmat meni ihan uusiksi sen tulevan operaation ja lantio-alaraajakipsin myötä. Me ei reissata enää mihinkään, kun lapsen tarvitsema nostin on Helsingissä. Reissaamiset on muutenkin olleet enemmän kumppanin kontolla ja nyt ollaan varauduttu siihen, että me ollaan jumissa Helsingissä toukokuusta elokuuhun asti. Kun kumppani reissaa, me maksetaan ihan normaaleja aikuisten junalippuja. Vuorotyössä niitä ei voi ostaa paljon etukäteen, kun ei tiedä milloin on vapaata. Eli säästöliput on lähes aina menneet, kun me tiedetään milloin on vapaata. VR:n lippujen uudelleenhinnoittelu merkitsi meille merkittävää kasvua tapaamisten lippukuluihin. Onnibus ei ole aikataulujensa takia varteenotettava vaihtoehto, ikävä kyllä.
Mä olen kirjoittanut aiemmin siitä, etten niin kaipaa omaa aikaa. Mutta kun mun kumppani on täällä, niin kyllä me kaivataan kahdenkeskistä aikaa. Meillä on sitä joka ilta, koska lapsi menee ajoissa nukkumaan. Meillä on sitä joskus myös silloin, kun lapsi on koulussa. Mutta entä kun haluttaisiin oikeille treffeille kahdestaan? Leffaan ja syömään, jos sellaiseen sattuisi olemaan rahaakin? Me ollaan kyllä päästy ihan kivasti liikkeelle kahdestaan. Mun aikuiset lapset on auttaneet treffeissä antamalla lahjaksi leffalippuja ja ravintolalahjakortin ja lupautumalla lapsenvahdiksi. Me ollaan päästy jopa Tallinnaan ja saatiin olla yö pois kotoa. Mahtavaa juhlaa sekin.
Mutta entä sitten, kun lapsi on kipsissä, ja tarvitsee apua kaikkeen? Voinko mä olettaa, että joku mun aikuisista lapsista hoitaa? Koska kyseessä on edelleenkin erityislapsi, niin kodinhoitaja tai muu ulkopuolinen hoitaja ei oikein tule kysymykseen. Pitäisi olla tuttu ihminen, johon lapsi luottaa.
Lapsen Perthes aiheuttaa varmasti haasteita kaikkiin parisuhteisiin. Lapsen sairaus on tunteisiin vaikuttava asia, puolisoiden täytyy osata puhua asioista keskenään. Meillä on vielä se tilanne, että lapsi on enemmän minun, eikä ollenkaan kumppanini vastuulla. Eli ollaan jotenkin eri tilanteessa lapsen suhteen. Vaikka kyllä mun kumppani ottaa lapsesta vastuuta ja auttaa hoitamisessa. Ei ole ollut siitä mitään ongelmaa. Lapsi on meille molemmille tärkeä.
Tapailin joskus sellaista ihmistä, jonka asenne oli se, että "ei ole mun lapsi, mun ei tarvitse välittää". Se oli paljon ennen Perthesin saapumista perheeseen. Mä mietin sitä, että miten paljon mulla on "oikeus" odottaa jaksamista mun puolisolta. Eihän hänellä ole mitään velvollisuuksia poikaa kohtaan.
Tiedän, ettei perheessä aina jaeta hoitovastuuta tasan edes terveistä lapsista, miten ydinperheissä hoidetaan lapset kun Perthes tai joku muu pitkäaikaiskaveri tulee mukaan kuvaan? Miten vanhemmat hoitavat parisuhdettaan? Kuka hoitaa lapsia, että vanhemmat pääsevät joskus vapaalle ja saavat sitä kallisarvoista omaa aikaa? Kiristääkö vanhempien välejä se, jos toisesta tuntuu, että hän hoitaa kaiken?
...
Poika tietää edessä olevista muutoksista. Lantio-alaraajakipsistä ja sen tuomista rajoituksista. Yhtenä iltana poika makasi sängyssään ja sanoi harjoittelevansa kipsissä olemista.
Muuten lapsen asenne on ihana:"Mä en mieti asiaa etukäteen"
Kunpa aikuiset pystyisivät samaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti