sunnuntai 22. toukokuuta 2016

"Koska mä vielä voin, niin mä haluan!"

Nyt on puhuttu pojan kanssa siitä, montako päivää on kipsaukseen. Tehdään siis varjoainekuvaus, ja siinä samalla yritetään kieräyttää reisiluun pää sille kuuluvaan koloon. Sitten jalat kipsataan haara-asentoon muutamaksi viikoksi, jonka jälkeen tehdään leikkauksella lisää tilaa lantiokuoppaan vai mitenhän se meni. Kipsausasentoa ei voi vielä tietää, joten sen suhteen ollaan viisampia vasta kun lapsi on unessa.

Meille tämä kaikki tietää sitä, että poika on ollut ihan menopäällä. Tänäänkin on ulkoiltu, poika on kelannut pyörätuoliaan itse ja leikkinyt muiden lasten kanssa ulkona kyynärsauvojen varassa. Mä kyllä koko ajan marisin siinä vieressä, että "ole nyt varovainen, ei saa laittaa painoa kipeälle jalalle" ja poika vastasi "en laitakaan, mä haluun nyt mennä, koska mä vielä voin!"

Ja sitten mä annoin pojan leikkiä ja nauraa, enkä huolehtinut turhia. Aika äkkiä poika väsyikin, kun ei ole kauheasti saanut mihinkään keppien kanssa kipitellä. Kotimatka sujui hyvin, poika pyörätuolissa ja lapset piti toisiaan kädestä melkein koko matkan. Pyörätuolissa ei ole mitään paikkaa, josta pitää kiinni, jos kävelee vieressä. Rattaissa sellainen on. Onneksi lapset tykkäävät toisistaan ja kävelevät käsi kädessä. Vähän vanhempana ei ehkä enää onnistuisi.
Käytiin Fallkullassa katsomassa eläimiä. Kuunneltiin lehmää, joka ei selvästikään sanonut "ammuu" vaan "ammhiiiiii", paijattiin lampaita, katseltiin vuohia vähän kauempaa ja onhan siellä myös ankat, puput ja possut. Läheiselle pihalle on tehty kiva hattivattiaitaus, siitä lapset tykkäsivät myös.



Poika on halunnut tulla viereen nukkumaan nyt. Musta tuntuu, että jännittää ja pelottaa vähän, eikä halua olla illalla yksin sängyssä miettimässä. Nukkukoon nyt vieressä, hyvinhän se on osannut olla omassa sängyssään ja kipsin kanssa se oma sänky on ihan ainoa vaihtoehto.
Mä olen jo varautunut henkisesti siihen, että saatan päätyä nukkumaan pojan huoneessa olevalle varavuoteelle. Katsotaan nyt, miten yöt menee, kun lapsi on ihan kipsissä.

Kyllä me selvitään ja syksyllä kaikki on jo paljon paremmin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti