Nyt se sitten tuli; toimenpideaika

Odotettu kirje tipahti postiluukusta tänään. Varjoainekuvaus ja kipsaus menee onneksi ihan toukokuun loppuun, eli koulu ei kauheasti kärsi. Leikkaus on kesäkuun lopussa. Jos kaikki menee nappiin, me saadaan vielä nauttia loppukesästä ihan täysillä. Se kuulostaa hyvältä, vaikka nyt eletäänkin vasta toukokuun alkua. Kesän loppuun on pitkä aika.

Kirjeessä on kerrottu kaikki olellinen ja soitinkin osastolle samantien. Kerroin lapsen erityispiirteistä ja siitä, että toivomus olisi se, että kaikki verikokeet otetaan kun lapsi on umpiunessa. Asia kuulemma onnistuu, ja on nyt kirjattu tietoihin. 

Poika sanoi, ettei halua kuulla tai kuunnella, kun kerroin, että nyt se aika sitten tuli. En keskustele asiasta sen enempää nyt, sitä ehtii miettiä kunhan lapsi ehtii vähän sulatella ensin. 

Koulusta tuli eilen ihan loistouutisia. Todistuksessa ei ole numeroita, mutta hyvin menee. Matematiikan tasokokeesta melkein täydet pisteet, eli tokaluokan matematiikka on hyvin hallussa. Lukeminen sujuu, samoin luetun ymmärtäminen. Hyvillä mielin kesää kohti, kipsiä mietitään sitten kun se on ajankohtainen. Mitäs sitä etukäteen suremaan.

Poika ei halua lavalle kevätjuhlassa, koska on kirjaimellisesti kipsissä, mutta juontaa sitten seuraavana vuonna joulujuhlassa. Kyllä me tästäkin selvitään, tsempillä ja hyvällä fiiliksellä. 

Nyt ei muuta kuin uimaan aina kun mahdollista. Kaikki ilo irti, ettei sitten harmita se, että "miksei menty, kun se olis ollut mahdollista?" 
Ennen toimenpidettä aika varmaan loikkii kuin jänis (kuvassa on tosin kani), ja kipsauksen jälkeen se sitten matelee kuin etana.