"Kunpa kesä tulis äkkiä"

Pojan asenne tulossa oleviin toimenpiteisiin on reipas. "Tulis äkkiä kesä ja saisin sen kipsin, niin pääsisin poiskin siitä". Ei hassumpi asenne. Päiväaikaan lapsi on oma reipas itsensä, mutta yöunet on kärsineet. Joku peikko käy melkein joka yö ja mä saan rauhoitella lapsen uudelleen uneen. Aamulla yölliset seikkailut ei enää muistu lapsen mieleen ollenkaan, vaan omasta mielestään hän on nukkunut hyvin.

Meillä on kaikki vähän auki, kun en tiedä ollenkaan millainen paketti lapsesta tehdään. Jalkojen kipsausasento selviää vasta kun lapsi on unessa ja nähdään, miten reisiluun pää sinne kuoppaan asettuu. En siis tiedä siitäkään, mahdutaanko me täällä hissiin. Hissin pituus on 140cm ja se pyörätuoli, jota käytiin kokeilemassa, olisi 150 + noin 20 cm. Eli sitten me oltais jumissa kotona, mikä ei ole kovin kiva ajatus. Kyllä me kuitenkin kotiin päästään, jos ei muuten, niin paarikuljetuksella. Se on tietenkin hyvä uutinen.

Lapsi nauttii ihan täysillä aurinkoisista päivistä. Me ollaan ulkoiltu paljon ja musta on niin ihana kun poika sanoo illalla, että meillä on ollut loistopäivä. Mä pidän siitä, miten poika saa ihmiset ympärillään hymyilemään. Tuntuu siltä, että pyörätuolista huolimatta lapsella on iloinen mieli ja se positiivisuus tarttuu muihinkin.

Seinäjoella nautittiin kesästä syömällä kunnollinen jätskiannos. Aina ei voi miettiä kaloreita, joskus on lupa elää tässä hetkessä.