sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Omalla pihalla

Ulkona on tullut kevät, ja poika haluaa ulos. Osasyy ulkoiluintoon on tietenkin se, että tunnin ulkoilusta saa tunnin peliaikaa. Mulle ihan sama mikä se syy on, mä olen tyytyväinen, kun lapsi ulkoilee.

Tänään heiteltiin vähän hernepusseja pihalla. Se on ihan hyvä leikki. Ostin Stadiumista sellaisen "pallosetin", jossa on kolme sinistä, kolme punaista ja yksi pieni keltainen hernepussi. Tai mitä lie ryynejä niissä on sisällä. Me pelattiin ensin siten, että poika heitti sen pienen ryynipussin maahan ja sitten kisattiin siitä, kumpi saa oman ryynipussinsa heitettyä lähemmäs. Sillä pelillä voi olla joku nimi ja säännöt, mutta meillä ei ollut mitään sen kummempia sääntöjä. Voitot meni jokseenkin tasan.

Sitten heiteltiin niitä ryyni-hernepusseja siten, että molemmilla oli aina yksi pussi kädessä ja heitettiin samaan aikaan. Mä en ole oikein keksinyt tuon kummempia ulkoleikkejä, jotka onnistuu pyörätuolin kanssa. 

Pihassa oli lapsia, mutta kukaan ei tullut juttelemaan pojalle. Ei edes silloin, kun mä olin jonkin aikaa sisällä tekemässä pyykkihommia ja poika oli yksinään. Yleensä poika yrittää jutella lapsille jotain, mutta kun kukaan ei vastaa. Aikuiset onneksi moikkailee ja vaihtaa pari sanaa ohimennessään, niin lapsen ei tarvitse tuntea itseään ihan typeräksi.

Edellisessä asuinpaikassa poika jutteli kaikille naapureille ja tervehti ohikulkijoita. Toivotti mukavaa päivää vähintäänkin. Kaupan kassalle lapsi ehti kertoa aina enemmänkin, ja usein pari kassajonoa naureskeli lapsen jutuille, siis sellaista hyväntahtoista hymyilyä. Aikuiset osaa, lapsilla asiat on vielä hakusessa, ja pyörätuolikin varmaan pelottaa.

Tohon meidän pihaan pääsee pienen kynnyksen kautta, ja sitten siinä on luiska. Poika innostui kelaamaan tuolillaan itse ja meni sitä luiskaa ylösalas pitkään. Mä olin edelleen tyytyväinen ulkoiluun ja siihen, että poika kelaa itse. Naapurit ei ehkä olleet yhtä innoissaan metelistä, mutta kukaan ei kehdannut tulla valittamaan. Jos pojalla olisi ollut rullalauta tai potkulauta alla, niin ihan varmaan olisi tullut vihaisia huutoja. Onhan pyörätuolissa hiljaisemmat renkaat, mutta kai se vaatii kuitenkin enemmän murista metelistä lapselle, joka istuu pyörätuolissa.

Aurinkoinen päivä tänään, ja sama sää saattaa jatkua monta päivää. Siinä on syytä hymyyn!



2 kommenttia:

  1. Mukava lukea oivalluksista! Itsekin liikun toisinaan pyörätuolia käyttävän henkilön seurassa. Ootteko kuulleet Malikkeesta? Heillä on paljon soveltavan liikunnan ideoita ��

    VastaaPoista
  2. En ole kuullut. Täytyy ottaa selvää, kuten todella monesta muustakin asiasta. Kiva saada vinkkejä, kun aina oma mielikuvitus ei riitä. Mulle on tullut sellainen olo tässä, että jos ei itse osaa ottaa selvää, saa istua kotona ratkomassa ristikkoa :D
    Vaikka hoitotiimi haluaisi ehkä auttaa, niin ei ole tietoa. Ja onhan tuo poika hankala "väliinputoaja" kun on erityislapsena muutenkin erityinen, eikä toimi samalla tavoin kuin muut lapset.

    VastaaPoista